Koiraharrastuksemme

Hei, tulemme kertomaan näillä sivuillamme koira harrastuksestamme, joka
on vienyt meitä kuin ”pässiä narussa”. Pienimuotoinen kasvatustoiminta ja
koiranäyttelyt täyttävät päivämme päätyön ohessa. Perheeseemme kuuluu
kuusi Vehnäterrieriä ja yksi Portugalin vesikoira. Matkoillamme sattuu
ja tapahtuu kaikenlaista, emme yleensä välty kommeelluksilta.

Näyttelyvuosi 2012 avattu


Kajaanin KV

Vuoden 2012 ensimmäinen näyttely on Tamminäyttely Kajaanissa, joka tänä vuonna oli 14.1. Näyttelyyn oli ilmoittautunut 22 vehnää, joka on erittäin kunnioitettava määrä näinkin  ”pohjoisessa”. Kajaani on mielestäni aivan ”hirveä” näyttelypaikka. Maapohjahallit ovat aina koirille haastavia paikkoja.  Hallit ovat yleensä pieniä ja kylmiä (tammikuussa), ja maapohja on erittäin pölyävä. Ehkä juuri pienuus ja kylmyys tekevät Kajaanin näyttelystä haastavan.

Kajaania kohti lähdimme jo aamuvarhain, herätys oli klo. 04.00 ja matkaankin pääsimme jo klo. 05.00. Nämä aamumatkat ovat siinä mielessä mukavia, kun ei ole muita ”hulluja” maantiellä, tilaa on. Koiratkin nukkuivat sovussa koko matkan, vaikka yhdellä nartulla oli ”juoksu” parhaimmillaan. Perille Kajaaniin pääsimme kommelluksitta, olimme näyttelypaikalla n. klo. 10.30. Iltapäivä ajat ovat aina kaikkein pahimpia, koska parkkipaikat ja kehän ympäristöt ovat jo varattuja. ”Suuren” pakettiauton etu on se, että sen saa/voi ajaa yleensä lähelle näyttelypaikkaa, jos vain pystyy puhumaan liikenteen ohjaajan ”pyörryksiin”, tällä kertaa se onnistui, ja pääsin n. 50 m päähän sisäänkäynnistä.  Auton purku on sitten aivan toinen haaste, koirat haukkuvat innostuksestaan, ja pitkän ajomatkan jälkeen ei aina jaksa kuunnella 4-5 koiran ”kuorolaulua”…huh huh,
Halli oli tuhottoman täynnä innostuneita koiraihmisiä. Kehä 7:n häämöttikin jo horisontissa, ei muuta kuin ”karavaani” kohti määränpäätä. Hieman kyynärpää taktiikkaa käyttäen onnistuimme leiriytymään aivan
kehän laidalle ja vieläpä sisäänkäynnin viereen.  

Kehä alkoi ajallaan. Tuomarin (Paula Heikkinen-Lehkonen) mieleen oli meidän ikinuori hurmuripoika Tysonin. Poika esiintyikin aivan mallikelpoisesti. Tyson oli PU1 ja tuomisena oli VSP Cacibi. Junioriluokassa ”painiva” Daisy (V. J Bella Donna) sijoittui erittäin mukavasti PN2, saaden toisen serttinsä. Meidän sekaturkkiset Ceasar ja Hulda (V. J Cleopatra) saivat tällä kertaa molemmat EH:n. Pitkän äitiysloman jälkeen Fiesta osallistui myös näyttelyyn. Fiesta esiintyi ERI:n arvoisesti, ollen valionarttujen kakkonen. 




Kotimatkalla kävimme Nivalassa tapaamassa kasvattiamme Vinskiä (V.J. Golden Prince) ja hänen perhettään.  Vinski on oikein reipas ja ihana pieni vehnäpoika, joka on valloittanut koko perheen sydämet omalla ihastuttavalla luonteellaan.  Vinski oli "vauvana" Fiesta -mamman silmäterä ja erikoishoidokki.
Trimmasimme Vinskin vehnäkuosiin ja korvat liimattiin.














Seuraavat näytelmät onkin jo 21.1, silloin jaetaan joukkomme kahteen, toinen joukkue lähtee Kokkolaan ja toinen suuntaa auton nokan kohti Turkua…..seikkailu jatkuu.